Vielä ois seitsemän tuntia jäljellä yövuoroa. Tulin yhdeksään töihin ja kello lyö puolta yötä. Talossa rauhallista ainakin toistaiseksi. Seinän takana on onneksi toinenkin yökkö joten ihan yksin ei tarvitse olla töissä, jos jotain sattuu. Vähän jännittää se, kun tämä on vasta toinen yövuoroni ja ensimmäinen meni todella rauhallisesti. Aina on kuitenkin mahdollista, että lapsia tulee keskellä yötä tänne kriisinä tai turvakodille tulee asiakkaita. Ne pitää sitten ottaa vastaan ja hoidella nukkumaan. Koskaan ei voi tietää mitä yö tuo tullessaan.

Hirveän tylsäähän tää yövuoron tekeminen on. Yökön tehtäviin kuuluu ruokatilauksen tekeminen (joka vie aikaa noin 5-10 min.) sekä aamupalan laittaminen ja muksujen herättäminen kouluun ja tarhaan. Itse kun olen sijaisena, niin minulla ei ole mitään järkevää esim. paperitöitä yön ajaksi. Telkkaria katselen (Canalia) ja lehtiä lueskelen, mutta hemmetin hitaasti se aika tuppaa vaan menemään.

Laihdutus-urakka jatkuu taas. Tänään nautiskelin palkkapäivän iloista ja ostin pitkään haaveilemani sporttihousut ja paidan. Housut on sellaset mustat Reebokin jazzit ja paita adidaksen toppi. 65 € yhteensä. Ensi viikolla alkaa pumppikausi, tiistaina menen ekaa kertaa tältä syksyltä.

Ruokavaliosta sen verran, että alkuvuoden kalorinlaskennat ovat jääneet ja keväästä asti olen ollut vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii muutes mulle aivan loistavasti. Painoa on tippunut 10 kg alkuvuodesta, joten ihan hyvä tahti kun en muutenkaan ole meinannut kiirettä pitää.

Big Brother on ollut muutes äärettömän tylsä. Tylsä, tylsä ja tylsä. Äkkiä niille viinaa ja paljon, ei tätä muuten kestä.

Hyvää yötä, tää jatkais nyt töitä :)

Alkuinnostus tämän blogini pitämiseen lopahtikin sitten hyvin nopeasti. Kertailenpas hyvin lyhyesti tapahtumat talvesta tähän syksyyn.

Kaupan kassalla jaksoin istua kesäkuun alkupuolelle asti. Loppujen lopuksi olin niin puhki siitä työstä, että iltaisin tulin kotiin ja itkin väsymystä ja vitutusta. Tuo työ sai oikeasti epäilemään omaa ihmisarvoaan. Olen mielenkiinnolla seurannut Aasiakas-blogia, joka myös kertoo asiakaspalvelusta ja sen inhottavuuksista. Voin omasta puolestani allekirjoittaa kaiken, mitä Aasiakas-blogissa kirjoitetaan asiakkaista. Se on vain jännää, miten ihmiset ajattelevat, että kaupan tädit ovat muuten vain vittuuntuneita työhönsä ja sen takia valittavat asiakkaista. Kumpa se olisikin noin! Valitettavasti sitä vain liian moni kassatyöntekijä on asiakkaan sylkykuppina ja pompoteltavana päivästä toiseen. Onneksi itse tajusin lopettaa ja ottaa sen riskin, että jään työttömäksi, koska sen jälkeen on seurannutkin sitten vain pelkästään hyvää.

Toukokuussa kävin työhaastattelussa ensi-ja turvakodille eli oman alani töihin. Jo haastattelussa haastattelija totesi, että he eivät tule minua valitsemaan ko. paikkaan nuoren ikäni ja työkokemuksen puutteen vuoksi, mutta jos minua kiinnostaa, niin heillä olisi mahdollisesti tarjota eri pituisia sijaisuuksia saman työpaikan vastaanottokodin puolella. Vastaanottokoti on lastensuojelun paikka ja olin todella iloinen asiasta.

Olen nyt kesän aikana tehnyt yhteensä 9 viikkoa töitä tuolla vastaanottokodilla ja nauttinut suuresti työstä. Tällä erää työsopimukseni päättyy tulevana sunnuntaina ja sitten pidän kolme viikkoa "lomaa" ja menen taas kahdeksi viikoksi töihin. Tiedän, kuulostaa varmasti todella turhauttavalta, mutta vuoden vaihteessa ko. paikkaan tulee auki 3 vakituista paikkaa, joita aion kyllä hakea ja uskon itselläni olevan hyvät mahdollisuudet saada töitä vuoden alusta ihan vakituisestikin.

Yritän nyt päivittää tätä blogia tuon uuden työni näkökulmasta. Ihan hyvää tekisi omalle päällekin purkaa kaikenlaisia ajatuksia, mitä on tämän kesän aikana herännyt. Niin ihanista kuin ei niin ihanistakin asioista. Vastaanottokoti on kuitenkin lastensuojelun kriisisijoituspaikka, ja työ voi välillä olla todella hektistä ja sydäntä raastavaa.

Asiasta toiseen. Ihanaa kun vihdoin ja viimein alkoi kauan odotettu Big Brother. Olisin ottanut taas 24/7 palvelun, mutta oli isäntä mennyt ja irtisanonut meidän kaapelikortin. Pitää varmaan pärjätä ilman, ja ehkä parempi niin ettei ihan koko elämä mene BB:n seuraamiseen. On se vaan niin pirun koukuttava.

Tänään on kaupungissa Taiteiden yö. Ihanaa päästä vähän tuulettumaan kun huomenna on vapaa päivä. Pitkästä aikaa ihan tuplavapaat! Sidukkaa ja punkkua, ah! Harmi vaan kun sataa vettä ja pitäisi pyöräillä. En ehkä kuitenkaan raaski taksilla ajella. Toivottavasti sade loppuu ja tulee mukava ja raikas alkusyksyn ilta :)

Kyllä voi olla paikat kipeänä eilisestä body pumpista. Kävin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen ja pakko oli jo ennestään kipeillä lihaksilla repiä ittestään mehut pihalle. Töissä sitten olikin aika tuskallista tehdä yhtään mitään kun kädet ja jalat olivat kipeät. Mutta painoa on nyt lähtenyt -2.8 kg eli hyvin on painonpudotus käynnissä.

Työhaastattelu lauantaina oli aika erikoinen. Ei ne multa paljoa mitään kyselleet vaan kertoivat lastensuojelulaitoksen arjesta ja työstä. Mulla ois nyt työpaikka siellä heti kun toiminta alkaa pyöriä sillä lailla, että lapsia ja nuoria tulee laitokseen lisää ja heillä on työntekijälle sitten sitä myötä tarvetta. Nyt "toivon" että lapset ja nuoret joutuvat laitokseen ;) Tää on tätä sosiaalialan hjumouria juunou.

Nyt sitten kaupan kassalla työskentely ei huvita sitten senkään vertaa. No, olipa yllätys. Tänäänkin oli taas niiiiiiiin typeriä ihmisiä liikkeellä...Eräskin mummo tulee kassalle ja kysyy, että missä on niitä euron kastelukannuja. Kysyn, että haluaako hän, että soitan ja kysyn asiaa osastolta? No, hän haluaa. Soitan ja selvitän asian ja kun kerron kastelukannujen sijainnin, mummo toteaa, että ei hän sitä aio käydä hakemassa kun jalat ovat kipeät. AAAARGH!!! Mitä väliä sillä sitten oli että missä vitussa ne kastelukannut ovat?!?!? Tätä tämä on, päivästä päivään.

Huomenna työhaastattelu! Vähän jänskättää! Kirjoittelen kun se on ohi ja tiedän miten kävi :)

Lähetin eilen 17 työhakemusta perhekoteihin, lastensuojelulaitoksiin ja päihdekuntoutuslaitoksiin. HAH, eilen tuli jo kaksi vastausta!! Toisesta tarjottiin työpaikkaa ja toisesta sijaisuutta. En ois uskonut. Hyvä että sain nukuttua viime yönä kun olen niin täpinöissäni. Nyt odotan, että kello tulee yhdeksän ja voin soittaa siitä toisesta paikasta. Kuulemma (sähköpostin mukaan) minulla on niin upea koulutus (sosionomi) että voisin toimia laitoksen johtajan sijaisena tarvittaessa. Apua! Minä, jolla ei ole päivääkään oman alan työkokemusta. No, pitää soittaa ja kysellä tarkemmin siitä paikasta.

Kohta pitäisi sitten taas lähteä repimään 8 tunnin päivää kaupan kassalle. Ei vois vähempää kiinnostaa. Ainoa asia, mikä saa jatkamaan tätä hommaa on tieto siitä, että tätä ei kestä kauaa. Ja nyt jos saan tuon toisen työn niin vielä vähemmän tarvii istua kassalla. :)

Painokin on tippunut ihan mukavasti ja elämäntaparemonttia jatketaan edelleen. Hymyilyttää!